|
Reisjärvi sai kappeliseurakunta oikeudet 11. marraskuuta
1826, jolloin Kalajoen kirkkoherrakunnasta lakkautettiin viimeisetkin
rukoushuonekunnat. Kirkollisista oloista rukoushuonekunnan
aikana oli huolehtinut pitäjänapulainen.
Kappeliseurakunnan
aikana vuodesta 1845 vuoteen 1867 reisjärveläisten sielunhoito
oli oman kappalaisen käsissä. Kalajoen emäseurakunnan jakautuessa
kahtia vuonna 1838 Reisjärvi siirtyi Haapajärven kirkkoherrakunnan
alaisuuten kappeliseurakuntana. Reisjärvestä tuli itsenäinen
kirkkoherrakunta vuonna 1867.
Kappeliseurakuntana Reisjärvi
oli kuulunut hallinnollisesti Turun hiippakuntaan. Vuoden
1850 hiippakuntajaon myötä Reisjärvi siirrettiin Kuopion hiippakuntaan.
Siihen Reisjärvi kuului vuoteen 1923 asti, jolloin seurakunta
liitettiin vasta perustettuun Oulun hiippakuntaan. Lisäksi
Reisjärvi kuuluu kahdentoista kunnan muodostamaan Kalajoen
rovastikuntaan.
Seurakunnan sisäinen hallinto muuttui vuonna
1865 siten, että kirkonkokouksen tehtäväkenttä supistui. Kirkonkokoukselle
jäi tehtäväksi pelkästään kirkolliset asiat sekä lasten opetus.
Monipuolisempi pitäjän hallinto jäi pois. Kirkonkokousjärjestelmä
alkoi osoittautua epäkäytännölliseksi 1800-luvun lopulta alkaen.
Reisjärven ensimmäinen kirkkovaltuusto valittiin vuonna 1935.
Valtuusto valitsi kirkkohallintokunnan, joka tuli pakolliseksi
maan seurakuntiin vuonna 1954. Kirkkohallintokunta hoiti seurakunnan
taloudellisia asioita ja kirkkoneuvostolle jäi lähinnä seurakunnan
hengellisen työn johtaminen. Toiseksi viimeisen kerran seurakunnallista
organisaatiota muutettiin vuonna 1973, jolloin kirkkoneuvosto
ja kirkkohallintokunta yhdistettiin kirkkoneuvostoksi.
 Reisjärven
seurakuntatalo |
 Herätysliikkeet
1990-luvulle tultaessa Reisjärven seurakunnan johtavat herätysliikkeet
ovat herännäisyys ja lestadiolaisuus. Lisänä ovat kirkkoon
kuulumattomat helluntailaiset ja Jehovan Todistajat. Herätysliikkeiden
väliset ristiriidat ovat jossain määrin tasaantuneet, eikä
niillä ole vaikutusta jokapäiväisessä kanssakäymisessä.
Herännäisyys
Ensimmäisenä herätysliikkeenä Reisjärven alueelle
levisi herännäisyys. Varhaisin kosketus herännäisyyteen Reisjärvellä
saatiin, kun Antti Jokela vaimoineen koki herätyksen. Heitä
voidaan pitää Reisjärven ensimmäisinä heränneinä. Laajemmin
herännäisyys levisi kuitenkin paikkakunnalle vasta kappalaisen
Jaakko Hemmingin aikana vuosina 1845-1854.
Reisjärvellä herännäisyys
alkoi vahvistua kirkkoherra Cajanin ja hänen vaimonsa kääntymisen
jälkeen 1890-luvun alkupuolella. Herännäisyyden nousu kohensi
ilmeisesti seurakunnan siveellistä tasoa. Jopa herännäisyyden
vastustajien riveissä oli havaittavissa tapojen parantumista.
Perhejuhlien sijaan alettiin yhä useammin järjestää seuroja.
Ilmeisesti voimakkaan herätyksen kausi jäi silti lyhyeksi,
sillä jo helmikuussa 1892 herännäisyyden ote alkoi luisua.
Tähän kehitykseen Cajanin mukaan vaikuttivat vanhojen ja uusien
heränneiden väliset ristiriidat. Lähestyttäessä vuosisadan
vaihdetta, seurojen pito väheni edelleen.
Herännäistoiminta
jatkoi hiljaiseloaan vuosisadan kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Vuonna 1912 perustettiin heränneiden seuratoiminnan tehostamiseksi
valtakunnallinen sisälähetysseura Herättäjät. Tämän yhdistyksen
matkasaarnaaja Oskari Vihantola vaikutti voimakkaasti Reisjärvellä.
Juuri Vihantolan vaikutus oli ratkaiseva, kun Reisjärvellä
1910-luvun puolivälissä tapahtui joitakin heräämisiä.
Vuonna
1920 kirkkoherra I.E.Peltosen aikana herännäisyys koki uuden
nousukauden. Seuratoiminta vilkastui ja heränneiden yhteydet
ulkopuolella pitäjän vahvistuivat myös. 1930-luvulla johtohenkilöiden
puute lamautti herännäisyyttä. Sota-ajalla heränneillä oli
jonkin verran toimintaa. Herättäjäseuroja pidettiin ainakin
vuosina 1942, 1943 ja 1945. Vuonna 1955 perustettiin Herättäjäyhdistyksen
paikallisosasto.
Lestadiolaisuus
Ensimmäinen maininta Reisjärven lestadiolaisuudesta
löytyy vuoden 1878 seurakuntakertomuksesta. Vuonna 1885 liike
oli laajentunut, mutta lestadiolaisuus oli vielä "miedonlaista".
Seuroja ei pidetty usein. Lestadiolaiset aloittivat seurakuntatoimintansa
seurakunnassa Antti Naatuksen johdolla. Vuoteen 1890 mennessä
lestadiolaisten määrä oli kasvanut jo sataan henkeen.
Lestadiolaisuudesta
oli suhteellisen lyhyessä ajassa tullut seurakunnan merkittävä
herätysliike herännäisyyden rinnalle. Samalla alkoi syntyä
ristiriitoja näiden kahden liikkeen välille. Lestadiolaisuuden
voimakkaimman kehityksen kausi osuu samaan aikaan kuin heränneillä
toiminta oli kaikkein lamaantuneinta, nimittäin vuosien 1903
ja 1905 välille. Ulkopuolisten oli vaikea hyväksyä lestadiolaisuutta
ja lestadiolaisten seuroja häirittiin usein. Lestadiolaisten
ja heränneiden kanssakäyminen oli vähäistä.
Lestadiolaistoiminta
kehittyi tasaisesti huolimatta heränneiden nousukaudesta 1920-luvulla.
Lestadiolaisuus järjestäytyi, kun Reisjärven rauhanyhdistys
perustettiin 1927. Reisjärven ensimmäiseksi lestadiolaiseksi
kirkkoherraksi vuonna 1928 valittu Pauli Kauppinen vaikutti
aktiivisesti lestadiolaisen seuratoiminnan laajentamiseksi
koko pitäjään. Seuratoiminta oli vilkasta. Kirkkoherra Kauppisen
toiminnan lisäksi lestadiolaisuuden leviämistä auttoivat ajan
yhteiskunnallisesti epävakaat olot. Juuri 1930-luvun voimakkaan
kehityksen vuoksi lestadiolaisuuden kannatus ohitti herännäisyyden
Reisjärvellä.
Helluntailaisuus
Seurakuntakertomuksien mukaan
helluntalaisuus levisi Reisjärvellä vuosien 1937 ja 1941 välillä.
Varsinainen helluntailaisaalto pyyhkäisi seurakunnan yli vuonna
1953. Aluksi paikkakunnan helluntailaiset kuuluivat Kokkolan
rukouspiiriin. Vuonna 1958 perustettiin Lestijärven Betania-seurakunta,
johon reisjärveläisetkin kuuluvat. |
Kirkkoherrat
Reisjärven ensimmäinen kirkkoherra Kari Adam Ottelin toimi
virassaan vuoteen 1881 saakka. Hänen jälkeensä kirkkoherraksi
valittiin Josef Fredrik Cajan. Cajanin siirtyessä kirkkoherraksi
Lohtajalle hänen seuraajakseen valittiin Kustaa Adolf Flod
eli myöhemmin Vuorela. Hänen aikanaan perustettiin Reisjärvelle
ensimmäinen kansakoulu vuonna 1902.
Salon emäseurakunnan vt.
kappalainen Iisakki Eemeli Peltonen tuli kirkkoherraksi Vuorelan
jälkeen vuonna 1919. Reisjärven seuraavaksi kirkkoherraksi
valittiin vuonna 1928 jyväskyläläissyntyinen Pauli Eevert Kauppinen.
Reisjärveltä Kauppinen siirtyi Jämsän kappalaiseksi. Kauppisen
työtä jatkoi V. A. Malmivaara. Hänet valittiin kirkkoherraksi
vuonna 1939. Hän kuoli virassa ollessaan Reisjärvellä vuonna
1947.
Seinäjoelta tullut Juhana Kalervo Koskimies toimi Reisjärven
kirkkoherrana vuosina 1949-1954. Koskimiehen jälkeen kirkkoherrana
toimi Pentti Pyy vuodesta 1955 vuoteen 1959. Pyyn jälkeen
valittiin kirkkoherraksi Erkki Vaaramo. Sakari Jussila toimi
Reisjärven kirkkoherrana vuosina 1966-1973. Hän kuoli virassa
ollessaan vuonna 1973.
Jussilan seuraajana toimi Väinö Reinilä.
Reinilä aloitti kirkkoherrana Reisjärvellä vuonna 1973 ja
hänen aikanaan seurakunnan työkenttä laajeni. Reinilän seuraajana
toimi Arvo Repo 1982-1986. Vuodesta 1986 seurakunnan kirkkoherrana
toimi Vilho Vähäsarja ja hänen jälkeensä kirkkoherrana on
ollut Jaakko Rantamäki. |
Lasten
opetus ja kirkonmenot
Kansanopetuksen ensi vaiheista huolehti kirkko. Lukkari-ja
kiertokouluissa opeteltiin lukutaitoa ja katekismuksen tietoja.
1880-luvulle tultaessa lukkarinkouluista oli muodostunut laiskankouluja,
jonne lähetettiin lukukinkereiltä heikko-oppisimmat lapset.
Tärkeäksi kansanopetuksen edistäjäksi tuli Alopaeus-koulu.
Koulu aloitti toimintansa vuonna 1841. Aluksi koulu toimi
yhdistettynä lukkarinkouluun, mutta vuonna 1842 se sai oman
opettajan. Vuonna 1879 Reisjärvelle perustettiin toinen kiertokoulu.
Pyhäkoulua on seurakunnassa pidetty ainakin vuodesta 1878
asti.
Lukukinkerit muodostivat aina sotiin asti tärkeän tavan
levittää lukutaitoa ja kristinopin tietoja. Ne olivat myös
tärkeitä hartaustilaisuuksia. Tärkeäksi osaksi kinkereitä
muodostui kyläkunnan ihmisten siveellisen tilan tutkiminen.
Jokaiseen kyläkuntaan valittiin mies, jonka tehtävänä oli
valvoa kansan siveellistä elämää ja tapoja. Mikäli heillä
oli valittamista, he toivat asiat esille kinkereillä.
1800-luvulla
käytettiin aluksi rangaistuksena jalkapuuta, mustapenkkiä
ja raipparangaistuksia. Myöhemmin mustapenkki- ja raipparangaistukset
jätettiin ensimmäisinä pois. Jalkapuurangaistus pantiin voimaan
sunnuntaisin. Mustapenkki on sijainnut Reisjärven kirkossa
keskiristillä. Sinne pantiin pahantekijät istumaan kirkonmenojen
ajaksi.
Jumalanpalvelukset olivat varsinkin itsenäisen seurakunnan
alkuaikoina jokaviikkoinen kohokohta. Kirkkoon tultiin kuuntelemaan
jumalan sanaa ja lisäksi voitiin tava tuttuja ja asioida kirkolla.
Kyläkunnista, joista kulkuyhteydet kirkolle olivat huonoja,
lähdettiin kirkkoreissulle jo lauantaiaamuna. Lauantaina ehdittiin
hoitaa asiat kirkolla ja yövyttiin kortteeripaikoissa.
Reisjärviset
eivät kuitenkaan olleet kovin ahkeria kirkossakäyjiä. Vuoden
1855 piispantarkastuksen mukaan erityisesti nuoret eivät pyhittäneet
pyhäpäivää. Kirkossa olijat häiritsivät jumalanpalvelusta
puhelemalla ja kulkemalla kirkossa. Jumalan sanaa tunnettiin
piispan mukaan vähän. Herätysliikkeiden tulo 1800-luvun lopulla
kuitenkin paransi tilannetta. |
Kirkko
Reisjärven ensimmäinen kirkko rakennettiin 1620-luvulla.
Pitkä matka ja hankalat kulkuyhteydet Kalajoen kirkolle olivat
tärkeä syy kirkon rakentamiselle. Kirkko sijaitsi todennäköisesti
samalla paikalla kuin nykyinenkin kirkko. Se oli puusta rakennettu,
suorakaiteen muotoinen ja sisustukseltaan karu rakennus.
Vuoteen
1766 mennessä kirkko oli jo siinä määrin rappeutunut, että
sitä oli uusittava. Vuonna 1816 pidetyssä kokouksessa päätettiin
yksimielisesti ryhtyä rakentamaan uutta kirkkoa. Reisjärviset
valitsivat työhön oman pitäjän mestarin Niilo Koskelan eli
Pyörteen ja hän aloitti työt kesällä 1818. Kirkon rakentaminen
kesti kaksi vuotta. Kirkosta tuli ristin mallinen ylhäältäpäin
katsottuna ja kattoharjan keskelle oli rakennettu pieni torni.
Kirkon seinät olivat maalauksen sijasta sivelty tervalla.
Kirkon on sanottu edustavan luontoon palaamista. Samaan aikaan
kirkon kanssa valmistui myös kellotapuli.
Kirkkoa ryhdyttiin korjaamaan vuoden 1900 keväällä. Rahaa
korjaukseen oli kerätty useiden vuosien ajan 1800-luvun lopulla.
Korjaus oli perinpohjainen. Kirkkoa korjattiin kivijalasta
lähtien. Ikkunat siirrettiin uusiin paikkoihin, penkit uusittiin
ja kattorakenteet uusittiin kokonaan. Entinen pieni torni
korvattiin uudella suuremmalla tornilla.
 Kirkkoa
korjattiin uudelleen jo vuonna 1903, jolloin sen sisäkatto
maalattiin. Vuonna 1907 kattoa tiivistettiin ja vuonna 1913
kirkko sai alttaritaulun, jonka maalasi A. Heickell. Maalaus
jouduttiin puhdistamaan vuonna 1981. Kirkkoa ja tapulia ryhdyttiin
korjaamaan ulkoapäin vuonna 1938. Tällöin rakennuksiin laitettiin
tiilikatot ja maalattiin ulkoapäin. Samalla rakennuksien katolla
olleet pienet ristit vaihdettiin. Kirkkoon on tehty pientä
remonttia myös jälkeenpäin. |
|
