Peuran polun kartat löytyvät nyt internetistä: www.retkikartta.fi 

Uusia karttoja (Pohjoisen Keski-Suomen luontoreitistöt) voit ostaa Hotelli - Ravintola Susisaaresta.

Tutustu myös Matkailu-valikon kohtaan ESITTEET.  Löydät sieltä mm kartan Peuran polusta, joka on valitettavasti hieman vanhentunut.  Karttoja ollaan uudistamassa.  "Hätävarakarttoja" löydät myös TB-huoltoasemalta ja Hotelli-Ravintola Susisaaresta. 

Peuran polun Runkoreitti Reisjärven Petäjämäki - Kuivajärvi - Lestijärvi - Perho on merkattu oranssilla (yht. 85 km).
Uusi 15 kilometrin mittainen eräjärvikierros vie sinut  Reisjärven retkeilyalueen parhaille paikoille.  Se on merkattu suurilla vihreillä täplillä.  Reitin varrella on  monia eri tasoisia taukopaikkoja.

Kuivajärven alueella on useita lyhyitä reittejä. Esimerkiksi Kuivajärven kierroksella on mittaa 4,2 km.  Reitti kulkee: Kuivajärven parkkipaikka-Savukämppä-Kirvesheikin kanava-Matoharjun tie-poikkea Hiljentymistuvalla (300 m Matoharjun tieltä Petäjämäen suuntaan)-takaisin Matoharjun tietä pitkin-Kuivajärven parkkipaikka.

Kirves-Heikin kanavalta voit lähteä uutta yhdyspolkua (2,5 km) pitkin Suurijärven kierrokselle Pihtiputaan puolelle.

Peuran polku

Peuranpolun kohteita Reisjärvellä

Iso-Vänttäläinen Kauniista järvimaisemasta voi nauttia esim. tulentekopaikalla. Silmiään on vaikea uskoa - silti olemme Pohjanmaalla. Kuivajärven luonnonhoito-metsäalue Metsähallituksen vuonna 1971 perustama 400 ha:n suuruinen Kuivajärven luonnonhoitometsäalue jakautuu aarnio-, puisto- ja talousmetsäalueeseen. Kämppäkulttuurin muistomerkkinä on Kuivajärven "pomojen kämppä". Koukkunen ja Raatejärvi Kauniit järvimaisemat, hyvät marjamaastot, erinomainen levähdys- ja ruokailupaikka Koukkusen rannalla sekä metsähallituksen kunnostamat autiotuvat Koukkusen ja Raatejärven rannalla. Kuivajärven kalapirtti Kalapirtti on rakennettu 1800-luvulla. Tiettävästi se on siirretty nykyiselle paikalle 1900-luvun taitteessa. Kirves-Heikin kanava Kirves-Heikin kanava on kaivettu 1860-luvulla. Käsin kaivettu 65 m pitkä ja 10 m leveä kanava on ainutkertainen ja valtakunnallisestikin merkittävä nähtävyys. Ryssä-Matti - Kotajärven erakko Kromisodan aikoihin 1850-luvulla Suomessa oli runsaasti venäläistä sotaväkeä. Reisjärvellä asuva, Ryssä-Matiksi kutsuttu mies sai määräyksen läksiä sotaan. Hän valitsi kuitenkin mieluumin sotilaskarkurin osan, joka siihen aikaan oli sama kuin henkipatto. Kuka tahansa olisi saanut halutessaan ampua hänet. Ryssä-Matti valitsi piilopaikakseen Kotajärven erämaan. Hän rakensi korsun Iso-Kotajärven ja Pikku-Kotajärven väliselle kankaalle. Rakennuksen kiviset rauniot ovat yhä nähtävissä. Matoharju Tervanpoltto loppui 1800-luvun lopulla, jonka jälkeen tervaa poltettiin hiilen kanssa tai tervahyteissä. Hytillisen poltto kesti noin kolme vuorokautta ja siitä saatiin noin 200 litraa ja 30-37 hehtoa hiiltä. Matoharjun tervahytti rakennettiin vuonna 1946 ja nyt siitä on jäljellä rauniot. Ahveroinen Erinomainen ja kaunis levähdyspaikka, jossa voi myös yöpyä laavussa. Noin puolen kilometrin päässä sijaitseva partiomajalla voi majoittua suurikin joukko. Saarijärvi Uusi kämppä ja vanhan kämpän rauniot Mustajärvi Levähdys- ja tulentekopaikka Kolminurkan kallio Kaunis, puhutteleva, kivikkoinen ja jylhä paikka, johon ennenvanhaan vietiin vanhat hevoskaakit lopetettavaksi ja luonnolle uhrattavaksi. Susisaari Peuranpolku päättyy luonnokauniiseen Susisaareen, joka on saanut nimensä näin: noin satakunta vuotta sitten sudet liikkuivat laumana näillä seuduilla. Kerran sudet veivät erään pikkutytön saaressa olevaan metsikköön. Samaan aikaan Pihtiputaan miehet ajoivat läheltä saarta rahtia kotipuoleen ja kuulivat lapsen itkua saaresta. He menivät katsomaan lähemmäksi ja näkivät suden joka raahasi lasta hampaissaan. Pihtiputaan miehet huomatessaan, susi jätti lapsen rauhaan ja läksi seurueineen. Tyttö säilyi hengissä, mutta sai muistoksi suuren haavan käsivarteensa.

Nimitarinoita

Järven kuivatuksessa kerrotaan runsaiden kalaparvien jääneen kuiville, mistä paikalliset asukkaat olivat niitä lapiokaupalla keränneet astioihinsa. Suurin osa kaloista jäi kuitenkin korjaamatta ja mädäntyneet kalat houkuttelivat luokseen lukuisan määrän haaskalintuja ja kettuja. Ainoatakaan kiiskeä ei kalojen joukosta löytynyt. Tarinan mukaan ne olivat veden pinnan aletessa nousseet evilleen ja lentäneet jopa Lestijärveen saakka. Niitä oli ollut niin paljon, että aurinkokin oli pimentynyt kolmeksi päiväksi. Kalaskivi Maanpäällisiä kallionjärkäleitä löytyy aina sieltä täältä, mutta Kalaskiven kokoista ei liene lähiseutuvilla. Kivi sijaitsee Reisjärven kunnan Kalajankylässä. Kiven ympärysmitta on 29 metriä ja korkeus n. 8 metriä. Ennen Kalajanjärven laskua Kalaskiven viereen on päässyt veneellä. Sitä on pidetty merkkikivenä monissakin yhteyksissä. Yleensä merkkikiviin liittyy kansan tarinaakin, niinpä myöskin Kalaskiveen. Kerrotaan, että jättiläinen olisi suuttunut kalajokisille, ottanut kiven taskuun ja lähtenyt kävelemään rannikolle aikomuksena heittää kirkkoa. Matkallaan tässä paikalla oli eräs Kalajan emäntä tullut jättiläistä vastaan. Jättiläinen oli kysynyt emännältä oliko vielä pitkä matka Kalajoelle. Emäntä vastasi: "En muuta osaa sanoa matkasta, vaan kolmet pieksunpohjat olen kävellyt puhki." Niin jättiläinen pudotti kiven maahan ja palasi takaisin. Ilmeisesti katsoi matkan liian pitkäksi. Lemmenkivi Kalajanjärven rannalla, muutaman sadan metrin päässä vedestä sijaitsivat "Lemmenkivet". Nämä kivet ovat erikoiseen asentoon asettuneita maansiirtolohkareita. Näihin liittyy mm. sellainen tarina, että eräs pihtiputaalainen liikemies vuorasi entisaikojen (vasikannahan kokoisilla) seteleillä kivien alustan. Siinä liikemies seuraneiteineen on levännyt. Luultavasti lemmenleikkiäkin on harrastettu, koskapa kivien nimi siihen viittaa. Hylkiranta Reisjärven itäpään pohjoisranta on nimeltään Hylkiranta. Kansan kertoman mukaan taistelivat suomalaiset tällä rannalla kerran vihollisia vastaan. Pian he havaitsivat puolustuksen siinä mahdottomaksi ja siirtyivät vastakkaiselle rannalle. He sanoivat: "Tämä on hyljättävä ranta." Siitä nimi Hylkyranta, joka ajan oloon muuttui Hylkirannaksi. Kun suomalaiset tulivat vastakkaiselle rannalle, he sanoivat: "Tässä olemme sitkiässä ennen kuin lähdemme". Rannan nimi on nykyisin Sitkiäranta ja siinä on Sitkiä-niminen talo. Täällä on myös Kantti-niminen talo, jonka lähettyvillä on ollut kerran linnoitus eli skanssi. Kiljanranta Suomalaiset ajoivat vihollista takaa Reisjärven ja Kiljanjärven pohjoispuolitse länteen päin. Kiljanjärven takana suomalaiset kiljuivat pelästyttääkseen vihollista ja saattaakseen sen pakokauhuun. Näin syntyi nimi Kiljula, joka myöhemmin muuttui Kiljalaksi. Järveä alettiin kutsua Kiljanjärveksi ja rantaa Kiljanrannaksi.