|
|
|
|
|
Luonnonmaantieto
Vesistöt
Reisjärven luonto on puhdasta runsaine vesialueineen. Kaikkiaan
Reisjärvellä on 160 erikokoista järveä ja lampea. Suomenselän
vedenjakaja jakaa Suomenlahteen ja Pohjanlahteen laskevat
vesistöt.
Reisjärven keskusjärvi on kaksiosainen, länsiosaa nimitetään
Vuohtajärveksi ja itäosaa Reisjärveksi. Reisjärven pohjoisosa,
johon kuuluu Järvikylä, on järvetön. Ennen vesistöjen laskua
olivat kunnan keskusjärvet yhdessä, mutta nykyisin ne erottaa
noin kymmenen metriä leveä salmi.
Pohjoissydänmaan Korpisen allas, Kiljanjärvi, Vuohtajärvi
ja Reisjärvi toimivat Haapa-järvellä sijaitsevan Hautaperän
voimalaitoksen varastoaltaina, jotka juoksutetaan keväisin
alarajalle. Tulvat ovat poistuneet. Maatalous ja voimatalous
hyötyvät, mutta järvien tyhjentäminen keväisin haittaa kalastusta.
Vuohtajärvi saa vesiä monista kymmenistä vedenjakajan järvistä
ja lammista.
Reisjärveen tulevista vesistöistä on huomattavin Kiljanjärven
reitti, joka alkaa Sievin puolelta ja laskee monien järvien
kautta Reisjärven länsipäähän. Kalajoen läntinen latvahaara
saa alkunsa Reisjärvestä. Pitäjän lounaisosassa sijaitsee
n. 8 km pitkä Pitkäjärvi, joka Vääräjokea myöten laskee Sievin
puolelle.
Pinnanmuodot
Reisjärvi on pinnaltaan epätasaisempi ja järvisempi kuin Pohjanmaan
rannikkopitäjät, mutta vähemmän vaihteleva ja vähemmän vesien
pirstoma kuin sisämaan järvialueet.
Kallioperän rakenteet näkyvät Reisjärven alueen pinnanmuodoissa
irtaimien maalajien tasaamina. Reisjärven maanpinta on kalteva.
Se laskee pohjoiseen. Maanpinnan lasku ei kuitenkaan ole tasaista
vaan polveilevaa.
Kauniin luontonsa vuoksi Reisjärveä on kutsuttu Keski-Pohjanmaan
helmeksi. Kunnan itärajalla mutkittelee Suomenselän vedenjakajalinja,
jonka tienoilla maanpinta on yli 150m:n korkeudella merenpinnasta.
Toisaalta taas Kalajoen laakso Kalajan järvikuiviosta pohjoiseen
päin on alle 100 m:n tasalla.
Vaikka Reisjärven seudun pinnanmuodostus on pienpiirteissään
kumpuilevaa, mitään selvästi ympäristöstään erottuvia harjuja
tai kallioita ei ole.
Kunnan alueella on tosin matalia harjuja, laajoja hiekkakankaita
ja pikku kallioita, mutta myös tasaisia viljelyslakeuksia.
Korkeimmaksi kohoaa Petäjämäki, jonka laki on noin 45 metriä
läheisten järvien pintaa ylempänä. Lisäksi Kolminurkankallio
ja Ruokosuonkallio ovat näkemisen arvoisia.
Pihtiputaan puolelta kaakosta tulee Reisjärven kirkolle harjujakso,
joka jatkuu Vuohtajärven ja Kiljanjärven väliseltä kannakselta
edelleen Kangaskylän kautta luoteeseen Sievin puolelle. Sen
laakeita kankaita kulkee ikivanha kulkureitti Pihtiputaalta
Kalajoelle.
Harjujaksoon liittyy laajoja hiekkakenttiä ja sen luoteeseen
laskevat rinteet ovat olleet suosittuja asuinpaikkoja. Reisjärven
kirkonseutu on tällä harjujaksolla. Harjua on käytetty soranottopaikkana,
mutta jakso on koko Kalajokilaaksolle erittäin arvokas ennen
kaikkea suurten pohjavesivarojensa vuoksi. Muun muassa reisjärvisten
vesijohtovesi pumpataan tästä harjuselänteestä.
Reisjärven alueella vallitsevia kivilajeja ovat syväkivilajit,
lännessä on jonkin verran myös kiteisiä liuskeita. Yleisin
maalaji on moreeni, mutta noin puolet maa-alasta on turvemaiden
peitossa.
Alueella on turveteollisuuden käyttöön sopivia soita, joutomaata,
jota ei vielä ole hyödynnetty. Kalajan järvikuivion maalaji
on muta, johon rantavyöhykkeessä on sekoittunut kivennäismaalajeja.
Maisema
Kalajoen latvalaakson vesistöt, metsät, suot ja pellot muodostavat
reisjärveläisen maiseman. Reisjärven asutun alueen sisään
jäävien järvien ympäristössä hallitsevat maisemaa pelto, metsä
ja vesi. Suot on raivattu pelloksi. Tätä yhdistelmää pidetään
kauniina, varsinkin kun maaston kumpareisuus tuo siihen vaihtelua.
Laakeat suoviljelykset ja metsä yhdessä luovat toisen reisjärveläisen
maisematyypin, josta järvet puuttuvat ja korkeuserot ovat
vähäiset. Se on pohjalaista viljelylakeutta, joka soveltuu
paremmin kuin edellinen maisema voimaperäiseen karjatalouteen.
Metsä, ranta ja vesi muodostavat sydänmaiden mökeille hakeutuvien
lomalaisten ja vapaa-aikaansa viettävien paikkakuntalaisten
ympäristön.
Elinympäristö muuttuu luonnon omien prosessien ja ihmisen
toiminnan seurauksena. Reisjärveläinen maa- ja metsätalousmaisema
on asukkaiden työn tulos. Monista rantoja rumentavista vesistöjen
laskuista huolimatta tapaa Reisjärvellä hyvin paljon kauniita
rantamaisemia. Karuilla vedenjakajan seuduilla on vielä nykyisinkin
luonnontilassa olevia maisemia.
Tiestö
Paikkakunnan liikenne on paljolti maanteiden varassa. Tärkeimmät
tieyhteydet ovat Kokkolaan, Ylivieskaan sekä Haapajärven kautta
Ouluun ja Iisalmeen. Myös Jyväskylään on alle 200 km:n matka.
Reisjärvellä on rekisteröityjä yksityisteitä 461 km. Yli 300
m pituisia pysyvän asutuksen teitä on 142 km.
Ilmasto
Reisjärven kunta sijaitsee pohjoisella Suomenselällä. Reisjärven
kunnan kohdalla ilmastovyöhykkeet ulottuvat pitkälle etelään
ns. Lapin sormena. Ilmastolliset tekijät muuttuvat Kalajokilaaksossa
Perämeren ja Järvi-Suomen välillä luoteesta kaakkoon. Vuoden
keskilämpötila Reisjärvellä on alle +3°C, heinäkuun keskilämpötila
on +16°C ja helmikuun vastaava lämpötila on -9°C. Terminen
kasvukausi on Reisjärvellä noin 5 kuukautta eli yhtä pitkä
kuin Oulun seudulla ja kuukautta lyhempi kuin Turun tienoilla.
Sademäärä on Reisjärven alueella 500 - 550 mm vuodessa. Se
on alhaisempi kuin ympäristössä, mutta sama kuin Kalajoella.
Pääosa sateesta tulee loppukesällä. Lumipeitteen paksuus on
40 - 50 cm.
Reisjärven alueen ilmasto on epäedullisempi kuin vastaavalla
korkeudella rannikolla ja sisämaassa. Ilmastosta johtuvat
hyödyt ja haitat vaihtelevat suuresti Reisjärven eri osissa.
Mikroilmastoltaan edullisia etelään ja vesistöihin viettäviä
rinnemaita on Hylkirannalta kirkonkylän ja Leppälahden kautta
Lokkiperälle. Epäedullisempia alueita ovat kauempana järvistä
sijaitsevat suoviljelykset. Reisjärven hallanarimpina seutuina
tunnetaan Niininevan asutusalue ja Kalajan järvikuivio.
|
Biologinen luonto
Kasvillisuus
Kasvillisuuden kautta maaperän ja ilmaston eri tekijät rajaavat
ihmisen toimeentulomahdollisuuksia. Toisaalta kasvillisuuden
laatu kuvastaa ihmisen toimintaa alueella. Kolmannes Reisjärven
ammateissa toimivasta väestöstä saa toimeentulonsa pellon
ja metsän kasvusta. Asutuksen ydinalueen pellot on kaskettu
ensimmäisen kerran 1500-luvulla. Rantojen ja jokivarsien rehevimmät
maat on yleensä raivattu pelloksi. Metsät ovat nuoria. Kylien
läheisyydessä ne on hakattu 1700-luvulta, tervakaudelta alkaen
useita kertoja. Niille on ominaista yksityismetsien pienehköt
uudistusalat sekä valtion ja yhtiöiden tekemät suuraukot ja
auraukset.
Soita on Reisjärvelläkin paljon kuten myös kaikkialla muualla
Kalajokilaaksossa. Pääosa Reisjärven soista on räme- tyyppisiä.
Laajimpia suoalueita ovat Piilineva, Kalajanneva sekä Isoneva,
Jattilanneva ja luoteiskolkalla sijaitseva Rautamullansuo.
Suurin osa soista on ojitettu metsämaaksi, joten täysin luonnontilaista
suoaluetta saa jo hakea sydänmailta.
Tieympäristön kasvillisuuden muodostaa istutettujen taimien
lisäksi tiehen rajautuvien tonttien kasvillisuus sekä kauempana
näkyvä kasvillisuus, jolla ei välttämättä ole kiinteää yhteyttä
tiealueeseen. Kasvillisuudella on suuri merkitys taajamakuvalle.
Puut ja pensaat kertovat vuodenaikojen muutoksista ja ajan
kulumisesta. Ne tekevät taajamakuvasta elävän ja vaihtelevan.
Taajamasta johtuen Reisjärven kirkonkylän kasvillisuus on
voimakkaasti kulttuurivaikutteista tai kokonaan muutettua.
Kyseessä on vanha taajama-alue, jolloin alueella säästynyt
tai sinne kehittynyt puusto muodostaa maisemalle luonteenomaisen
kehityksen. Hautausmaiden kasvillisuudella on tärkeä merkitys
taajamakuvalle. Metsien, yksittäisten puiden ja pensaiden
lisäksi taajama- alueella ja sen ympäristössä olevat viljelykset
ja niityt ovat osa taajamien kasvillisuutta. Ne muodostavat
taajamakuvalle tärkeitä, selkeitä ja avoimia tiloja.
Leppälahdessa Pihtiputaan puolelta kaakosta Reisjärven kirkonkylän
kautta tulevan harjun lakea seuraavan maantien varsi on kasvillisuuden
suhteen asutuksesta ja maataloudesta johtuen pitkälle kulttuurivaikutteista.
Alueen metsäiset osat edustavat tavanomaisia kuivia ja karuja
harjukasvillisuusmetsätyyppejä. Metsät ovat eri-ikäistä talousmetsää.
Myös Pitkälläkankaalla, Havukkamäellä, Maijalankankaan - Mustalaismäen
- Akanmäen alueella ja Kantinkankaalla kasvillisuus on tavanomaista
harjukasvillisuutta: paisterinteellä jäkälä- ja kanervatyypin
metsiä, harjujen lakiosissa ja varjorinteillä puolukka - mustikka-
ja mustikkatyypin metsiä. Metsät ovat eri-ikäisiä talousmetsiä.
Mustalaismäellä alueiden väliin jäävä kapea harjuosa on asutuksen
piirissä, jolloin kasvillisuus pihoilla ja niiden läheisyydessä
on kulttuurikasvillisuutta. Valtapuu Reisjärven metsissä on
mänty. Myös kuusivaltaisia metsiä on Reisjärvellä aika paljon.
Kasvillisuuden erikoisuudet
Etelä-Sydänmaan kasvi- ja eläinkunnassa on useita harvinaisia
lajeja kasvillisuusvyöhykkeen sijaintiin nähden. Eräs Reisjärven
luonnon erikoisuuksista on metsähallituksen omistama viiden
hehtaarin laajuinen Koukeroisten aarnialue, joka edustaa aitoa
paikallista sydänmaaluontoa mahtavine keloineen ja korpiryteikköineen.
Erikoisuus on myös Pitkäjärven rannalla Kokkoniemen Hämeenlahdessa
levintäalueensa pohjoisimmalla rajalla sijaitseva niinipuumetsikkö.
Puiden alkuperää ei ole täysin selvitetty, mutta paikannimen
perusteella ja perimätietoon nojautuen niiden arvellaan olevan
hämäläisten erämiesten jäljiltä. Kangaskylällä Kokkoniemen
Pajukankaalla on myös mm. Suomen pohjoisin luonnonvarainen
lehtometsä.
Eläimet
Metsästys-, kalastus- ja erämahdollisuudet ovat täällä rajattomat.
Vielä 1500-luvun lopulla turkiseläinten pyynnillä hankki mukavasti
lisäansioita. Reisjärven alueella liikkui runsaasti oravia,
kärppiä, näätiä, kettuja, ilveksiä, hirviä ja ahmoja. Ahmojen
esiintyminen osoittaa, että seudulla oli vielä peuroja. Pääosin
säätelemättömän metsästyksen seurauksena peurat hävisivät
1800-luvulla. Tarhauksen ansiosta Peuran Polun alueella on
nyt useiden satojen yksilöiden peurakanta. Reisjärvellä esiintyy
mm. hirviä, karhuja ja jäniksiä.
Riistaeläimet
Keskiajalla riistaa oli Reisjärvellä runsaasti. Metsistä pyydettiin
hirviä, peuroja, karhuja, susia, näätiä ja oravia. Monet paikat
nimettiin näiden eläinten mukaan: Hirviniemi, Peurakivi, Karhunkorpi,
Susipuro, Näädänaho ja Oravasaari. 1900-luvulla lähes jokaisen
talon kalustoon ovat kuuluneet tärkeimmät metsästysvälineet,
pyssyt ja raudat, joilla on pyydetty lintuja, jäniksiä, kettuja,
oravia, ilveksiä ja hirviä. Tavoitelluin saalis oli kettu,
jonka nahasta maksettiin hyvä hinta. Elinkeinomainen metsästys
päättyi 1940-luvun lopulla. 1970-luvun alussa alkanut hirvenpyynti
teki metsästyksestä entistä enemmän harrastuksen. Samalla
pyynnin luonne muuttui yksityisestä yhteiseksi.
Linnut
Joutsenet kokoontuvat muuttomatkoillaan lepäämään Reisjärvelle
ja monet asettuvat tänne pysyvästi. Reisjärven (Peuran Polun)
alueella elää myös monia muita lintulajeja. Suojelun kannalta
tärkeimpiä lajeja ovat joutsenen lisäksi metsähanhi, kurki
sekä erämaajärvillä kalasteleva kalasääski.
Kalat
Kalastus on Reisjärven järvirikkaan pitäjän vanhimpia elinkeinoja.
Nykyisin kalastus on lähinnä harrastus alueellamme. Suurin
osa alueen vesistä on talouskalastusvesiä ja siten maan
kattavan kalastusluvan lunastaneiden käytössä. Reisjärven
lukuisissa järvissä on mm. haukia, särkiä, ahvenia ja siikoja.
Lisäksi Reisjärvellä on istutuksin hoidettuja vesialueita.
Reisjärven järviin on istutettu esim. järvitaimenta.
Ravut
Kalajanjoen ruoppauksen yhteydessä suoritettiin rapukannan
säilymiseksi suuri ja arvokas työ. Ravut oli siirrettävä
1,5 vuotta ennen kaivuutöiden aloittamista Vuohtajärveen.
Ravut tutkittiin tarkoin: olivatko ne terveitä, ne mitattiin
ja myös sukupuoli otettiin selville sekä laskettiin kantavien
rapujen lukumäärä erikseen. Jokainen pyydystetty rapu merkittiin
kirjoihin. Tarkistuksen jälkeen istutettiin ravut pieninä
erinä Vuohtajärveen. Kalajanjoesta pyydystettiin n. 500
rapua sekä jonkin verran rapuja saatiin myös muilta pyytäjiltä,
joten kaikkiaan istutettiin n. 800 rapua Vuohtajärveen niille
sopiviksi katsotuille karikkoisille paikoille. Ruoppauksen
jälkeen ravut pääsivät takaisin omille asuinsijoilleen Kalajokeen.
|
Talousmaantieto
|
Kulkuyhteydet
Reisjärvellä on laaja tieverkosto, joka kattaa koko Reisjärven.
Päätiet on päällystettyjä teitä, joita hoidetaan ympäri
vuoden. Pääosa sivuteistä on sorateitä, joita pidetään auki
myös talvella. Sitten on vielä metsäautoteitä joita ei talvella
pidetä auki, mutta jotka ovat monesti talvellakin ajokelpoisia,
liikenteestä johtuen. Lisäksi on hyvä päällystetty pyörätie
joka menee läpi koko Reisjärven taajaman.
Näistä teistä
18 330 metriä on valaistu ja kaikki nämä on päällystetty.
Haapajärvelle menee hyvä päällystetty tie, jota pitkin on
matkaa noin 30 km. Tästä voi jatkaa edelleen Kärsämäelle
ja siitä edelleen suoraan Ouluun, matkaa kertyy n.200 km.
Jos taas lähdet Sieviin johtavaa tietä, pääset sieltä suorilla
Kokkolaan, Ylivieskaan ja Nivalaan tai vaikka Ouluun. Lähde
Lestille ja pääset mutkan kautta Seinäjoelle ja niin edelleen
rantatielle. Suuntaa kohti Muurasjärveä ja Pihtipudasta,
josta kulku suuntautuu nelostielle ja Jyväskylään.
Julkisesta
liikenteestä huolehtii Reisjärvellä taksi- ja linja-autoliikenne. Säännöllinen linja-autoliikenne päivittäin, takaa
liikenteen sujuvuuden. Lähin rautatie sijaitsee Haapajärvellä,
jonne on puolen tunnin ajomatka. Haapajärveltä lähtee kyllä
tavarajunia, muttei henkilöjunia. Lähin reittiliikenteen
lentokenttä on Kruunupyyssä.
Luonnonvarat
Metsätalous
Reisjärven metsistä pääosa on yksityisten hallussa. Parhaat
metsät sijaitsevat pitäjän hiekka- ja moreenisoravaltaisilla
reuna-alueilla, missä maa on männynkasvulle suotuisaa.
Reisjärven kaakkois- ja etelärajaa pitkin suuntautuu Suomenseläksi
kutsuttu vedenjakaja-alue, ja lounaassakin on harjumuodostelmia
vedenjakajana, joka erottaa Lestinjoen ja Kalajoen toisistaan
Reisjärven rajalla. Lisäksi Reisjärvellä etsitään malmeja
aika ahkeraan, joita onkin löytynyt Kangaskylästä Esim.
rautamalmia ja kultaa, mutta kaivostoimintaan löydöt eivät
riittäne.
Maatalous
Reisjärvellä maa voidaan lukea luonnonvaroihin, koska maanviljely
on ollut jo pitkään yksi pääelinkeinoista, joskin se on
nyt menettämässä asemaansa teollisuuden lisäännyttyä Reisjärvelläkin.
Asutuksen alkuaikoina karjankasvatus oli tärkeää Reisjärvisille.
Se takasi toimeentulon huonoinakin satovuosina. 1700-luvun
lopussa reisjärven navetassa oli keskimäärin 6,5 lehmää.
Reisjärvellä on paljon kaunista viljelysmaisemaa, josta
on 2000-luvun alussa peltomaaviljelyssä noin 6900 hehtaaria.
Maakunnallisesti ja miksei valtakunnallisestikin viljely
on hyvin kehittynyttä.
|
Kalajan järvikuivio
| Kalajanjärven kuivatus
Kalajoen läntinen latvahaara saa alkunsa
Reisjärvestä. Kalajoen yläosan vesistöjärjestelyt aloitettiin
Kalajanjärven laskulla 1860- luvulla. Työn valmistuttua
on Reisjärven peltoalasta, joka on noin 58 km², neljännes
Kalajan kuivion alueella ja melkein puolet kuivatuksen hyötyalueella.
Kalajanjärven kuivatus heinäniityksi ja myöhemmin pelloksi
on Suomen suurin loppuun saatettu järvenkuivatushanke.
Kalajanjärvi oli aikoinaan Kalajoen
vesistön suurin järvi. Tiettävästi Kalajoki ja Kalajanjoki
ovat saaneet nimensä järven mukaan. Kalajanjärvellä on kautta
aikojen ollut suuri merkitys Reisjärvelle ja lähialueelle.
Kalajoki laskee n. 30 km² laajuisen Kalajan järvikuivion
läpi kaakkoon Haapajärvelle. Siinä olevat Jalkakoski ja
sen jatkeena Niskakoski ovat tärkeimmät kynnyskohdat Kalajoen
yläjuoksulla. Niskankosken putouskorkeus on yli 10 metriä.
Kun Kalaja oli kuivattu, annettiin jokaiselle kuivaukseen
osallistuneelle talol le yksi miehenosa. Miehenosat jaettiin
vielä 16 yhtä suureen osaan eli arpaan. Ennen heinänteon
alkua toimitettiin arpominen, joka oli varsin monimutkainen
toimitus.
Se tapahtui paperilappujen avulla,
joihin oli kirjoitettu miesosien nimet. Laput sekoitettiin
lakissa, josta jokainen nosti niitä osaansa vastaavan määrän.
Jokiuoma oli liettynyt niin pahasti, ettei järvien säännöstelyä
voitu toteuttaa lupaehtojen mukaisesti ja tästä aiheutui
mm. juomaveden hankintavaikeuksia. Kalajoen yläosan perkaamisesta
tehtiin täydennyssuunnitelma.
Lupa joen perkaamiseen saatiin hyvin nopeasti, kun kaikki
maanomistajat olivat yksimielisiä hankkeen toteuttamisesta.
Suunnitelman mukaisesti perkaus aloitettiin Hautaperänaltaan
täyttö kanavasta, jota - samoin kuin Niskankoskeakin, levennettiin
pohjasta neljä metriä. Järvikuivion kohdalla jouduttiin
uomaa tukemaan kiviverhouksilla, kun se kaivettiin alkuperäisen
suunnitelman mukaiseen syvyyteen.
Nykyaikaisilla koneilla tehty työ onnistui hyvin ja joki
on taas hyvässä kunnossa. Kalajanjärven laskun kaltainen
suurhanke oli omiaan kiihdyttämään alueen asukkaiden mielikuvitusta
ja niinpä kuivaustyöhön liittyi runsaasti erilaista tarinaperinnettä.
Katso
omat kotisivut!
|
|
|
