Reisjärven kunta - Koulun historia

Kansalaiskoulun historia

Keskikoulun historia

Ennen vuotta 1866 ei Oulun läänissä ollut yhtään kansakoulua. Keskeisinä syinä tähän olivat varattomuus ja sosiaalinen kehittymättömyys. Lukutaito oli kuitenkin jo vuonna 1870 hyvä: n. 96 % kaikista 12 vuotta täyttäneistä oli lukutaitoisia. Pohjan tähän oli luonut kirkon antama opetus. Tästä huolimatta oli lähes olematon, sillä vain vajaa kuusi prosenttia 12 vuotta täyttäneistä osasi kirjoittaa.

Reisjärvi oli luku- ja kirjoitustaidon puolesta läänin synkintä ja takapajuisinta aluetta. Esimerkiksi vielä vuonna 1890 piispantarkastuksessa piispa Johansson sanoi reisjärvisten lukutaidosta, "ettei yleensä ole kirjan halua ja se osoittaa, ettei lasten vanhemmillakaan ole sitä".

Luku- ja kirjoitustaitoa edistämään oli kehitetty myös kiertokoulujärjestelmä. Se oli Reisjärvellä hyvin pitkään voimassa. Koulua pidettiin 4-6 viikkoa kerrallaan jossain kylän suuressa talossa. Talon tuvasta tuli luokkahuone, ja siellä annettiin opetusta lukemisen ja kirjoittamisen alkeissa.

Koulupäivä alkoi aamuhartaudella ja rukouksella, minkä jälkeen seurasi läksyn kuulustelu. Oppilaita oli hyvin monen ikäisiä: samalla penkillä saattoi istua 5-15 -vuotiaita lapsia. Kiertokoulun käynnistä sai todistuksen eli "setelin", johon arvosanat merkittiin käyttäen asteikkoa 1-4. Oltuaan muutaman viikon ajan kylällä kiertokoulu siirtyi seuraavaan kylään, ja siellä taas sen kylän opinhaluiset tulivat opiskelemaan. Näin koulu vaihtui kylältä toiselle ja palasi taas vuoden kuluttua samalle seudulle. Tällöin tuli uusia oppilaita, mutta myös entiset saattoivat tulla verestämään aiemmin saamaansa oppia. 1880-luvulla oli käynyt läthes tavaksi, että kiertokoulunopettajan palkka maksettiin viinaverorahoista. Vuonna 1889 kuntakokous päätti, että tätä käytäntöä noudatetaan siitä lähtien.

Tuolloin kiertokoulun lukkarina oli Jaakko Akrenius. Hänen jälkeensä opettajana toimi lukkari Juho Ahlholm, joka joutui mm. laatimaan kuvernöörille meneviä selvityksiä siitä, miksei Reisjärvelle tahdottu kansakoulua. Reisjärven viimeinen kiertokoulunopettaja lienee ollut Lyydia Kinnula, joka opetti vielä 1930-luvullakin. Tuolloin kansakoululaitos oli juurtumassa Reisjärvellekin. Vähitellen oppivelvollisuuslain käytäntöön soveltamisen myötä kansakoulun käynti tuli säännöllisemmäksi. Lisäksi kansakoulun yhteydessä oli pienten lasten koulu, jossa annettiin opetusta alkeistaidoissa. Tämän seurauksena kiertokoulut kävivät aikaa myöten tarpeettomiksi.

Kiertokoulujärjestelmä ei täysin tyydyttänyt säätyläisiä Reisjärvellä, ja he ryhtyivät 1800-luvun loppupuolella puuhaamaan kansakoulua kuntaan. Kuntakokouksen käsittelyyn asia tuli 29.9.1881, mutta "melkein kaikki yksimielisesti olivat koulun perustamista vastaan. Perusteluina esitettiin, ettei kunnalla ollut varaa siihen ja sitä paitsi pitäjässähän oli jo kiertokoulu. Läänin kuvernööri ei kovin suopeasti katsellut haluttomuutta perustaa koulu. Hän lähetti käskyn, jossa kehotettiin perustamaan pitäjään kansakoulu. Asiaa käsiteltiin kuntakokouksessa vuonna 1886. Vaikka puheenjohtaja yritti saada kokousedustajat katsomaan "ei vain omaa, vaan myös yhteistä etua", niin siitä huolimatta "hetken asiasta tuumiteltua, päätettiin isommalla enemmistöllä ettei tätä koulua rakenneta". Näin meni monta vuotta eikä asiassa päästy etenemään.

Reisjärven päättäjät vetosivat aina varojen puutteeseen. Mutta kun Helsingin hätäapukomitea tarjosi rahoja kansakoulun perustamiseen, kieltäytyi Reisjärven kunta niistäkin. Ansaitsee tulla mainituksi niiden kaukokatseisten henkilöiden nimet, jotka jättivät vastalauseen kuntakokouksen 1893 tekemään päätökseen. Nämä koulun kannattajat olivat Josef Cajan, Benjam Haikola, Juho Aho, Heikki Laitila, A.V. Nyman, Wilho Aho, Antti Vedenpää, Juho Salmela, Manna Luomala ja Matti Hietala. Rahaa olisi löytynyt, mutta liekö tahdon puute jarruttanut sen vastaanottamista. Kuvernööri painosti jatkuvasti perustamaan koulun. Asiaa käsiteltiin loppuvuodesta 1895 erittäin riitaisessa kuntakokouksessa.

Koulun vastustajat esiintyivät vahvasanaisesti. He ottivat esimerkin Vimpelistä, jossa koulu oli ollut jo kauan. Koulun syyksi pantiin se, että Vimpelin kunnalla oli velkaa kaikkiin pankkeihin. Eikä työntekokaan enää tahtonut maistua, sillä koulu oli pilannut ja laiskistanut ihmiset. Alkuvuodesta 1897 kuntakokous käsitteli taas kansakoulun perustamisasiaa ja taas kuvernöörin lähettämän virkakirjeen pohjalta. Tuota virkakirjettä eli koulun perustamismääräystä olivat todennäköisesti kuvernöörin käskystä henkilökohtaisesti saapuneet kokoukseen tuomaan nimismies Wikstrand ja poliisi Wilho Aho. Näin yritettiin virkavallan painostuksella saada muokattua ilmapiiriä koululle myönteiseksi. Kokouksessa vaihdettiin värikkäitä mielipiteitä.

Koulun puolustajat ja kuvernöörin painostus alkoivat muokata mielipidettä, ja päätökseksi tulikin, että "koulu on tarpeellinen, mutta varamme ei riitä tähän, vaan että jos valtio antaisi raha-apua 5000 mk ja rakennuspuut kruunun puistosta ilman takaisin maksua", niin silloin kunta ryhtyisi rakentamaan koulua. Hankalaa oli koulun tulo Reisjärvelle, mutta nyt oli historiallinen päätös tehty. Sen toteuttaminen kuitenkin vaati oman aikansa. Vuonna 1899 muodostettiin kolme koulu piiriä: kirkonkylä, Kalaja ja Kankaankylä. Oppilaita niissä oli seuraavasti: Kirkonkylä 289, Kalaja 257 ja Kankaankylä 104. Koulunpaikkoina olivat kirkonkylällä Ahon maa Saksanpellon vierellä, Kalajalla Mattolan lähiseutu ja Kankaankylässä Karjolan maa.

Kansalaiskoulun historia

Reisjärvellä oli kansakoulun jälkeistä jatko-opetusta annettu iltaisin jo 1920-luvun loppupuolelta lähtien. Se ei kuitenkaan ollut säännöllistä. Jatkoluokat tulivat kansakoulun yhteyteen kymmenkunta vuotta myöhemmin. Varsinainen kansalaiskoulu aloitti Reisjärvellä toimintansa vuonna 1959 kurssimuotoisena. Tuolloin opetusta annettiin neljässä eri paikassa: Iso-Kalajan, Kangaskylän, kirkonkylän ja Hakasaaren kouluissa. Oppilaita tällä kahdeksannella luokalla oli 92.

Kansalaiskoulussa oli runsaasti käytännön aineita, noin puolet koko oppimäärästä. Oppiaineina olivat yleisaineet ja kaupalliset aineet sekä pojille maatilatalous ja tytöille kotitalous. Opetussuunnitelma oli väljä, joten oppiainekohtaisiin painotuksiin oli paljon paremmat mahdollisuudet kuin nykyisin. Kansalaiskoulun ensimmäisen johtokunnan puheenjohtajana oli Juho Kesola ja jäseninä olivat Erkki Muuttola, Selma Jauhiainen sekä Ansu Kiviniemi.

Koulun ensimmäisen johtajana toimi Seppo Kataja. Hänen jälkeensä lv. 1960-61 johtajana oli Mauno Ahonen, lv. 1961-62 Ilkka Puurula, lv. 1962-66 Kalevi Lämsä (sijaisena syksyllä 1965 ja keväällä 1966 Helena Pynnönen), lukuvuoden 1966-67 Kari Lumme ja syksystä 1967 kevääseen 1974 Tapio Lintinen, jonka virkavapauden aikana syksyn 1973 ja kevään 1974 johtajan tehtäviä hoiti Aila Peltoniemi. Kansalaiskoulu muutettiin yksivuotiseksi 1.8.1962 alkaen.

Lukuvuonna 1963-64 koulu toimi osittain omassa huoneistossa, ja 1.8.64 alkaen se voi jo toimia kokonaan omassa huoneistossa. Samalla koulu muuttui kaksivuotiseksi. Tällöin seitsemännellä luokalla oli oppilaita 79 ja kahdeksannella luokalla 66. Rinnakkaisluokkia muodostui kullekin asteelle kaksi. Syksyllä 1972 kansalaiskouluun tuli mukaan yhdeksäs luokka ja koulu muuttui Reisjärvellä yksisarjaiseksi.

Kun Reisjärven kunta siirtyi hallinnollisesti peruskoulujärjestelmään vuonna 1974, ei kansalaiskouluun enää otettu uusia oppilaita. Vuonna 1962 valmistui kunnallisen keskikoulun ja kansalaiskoulun rakennus, jonka laajennus suoritettiin v. 1974. Loppupuolella 1970-lukua aloitettiin kyläkoulujen saneeraus ja vuonna 1987 saatiin viimeinenkin rakennus saneerattua.

Keskikoulun historia

Maaliskuussa 1951 Urho Aho teki valtuustoaloitteen keskikoulun perustamisesta Reisjärvelle. Asiaa käsiteltiin useaan otteeseen, mutta tuloksiin ei päästy, ja kesäkuussa valtuusto päätti äänin 9-7 siirtää keskikoulun perustamisoikeuden anomista toistaiseksi. Perusteina esitettiin, ettei kunnalla ollut taloudellisia mahdollisuuksia, koska kansakoulujenkin rakennusvelvoitteet olivat hyvin suuret.

Kun tuli uusi laki koulutoiminnasta ja ns. kokeilukeskikouluja annettiin muutamiin kuntiin, tekivät valtuutetut Urho Aho ja Lyydia Kinnula jälleen aloitteen, että anottaisiin kokeilukeskikoulua Reisjärvelle. Esitys kuitenkiin tyrmättiin armotta - äänestyksessä aloitteen taakse eivät tulleet muut kuin he itse.

13.10.1954 kutsuttiin koolle kuntalaisten yleinen kokous pohtimaan kysymystä. Kokouksessa päätettiin perustaa yksityinen kolmiluokkainen keskikoulu osakeyhtiönä, jos saataisiin myydyksi tuhat osaketta à 1000 mk. Samalla valittiin viisihenkinen toimikunta käytännön järjestelyjä varten. Sen työ onnistuikin hyvin: oppilaita keskikouluun ilmoittautui yli 80, ja myös tuhannen osakkeen raja saavutettiin. Mutta asiaa jouduttiin punnitsemaan uusien tietojen valossa ja selvisi, että alkupääoma oli liian pieni. Kunnalle tarjottiin nyt 1000:ta osaketta, mutta se ei lähtenyt vieläkään mukaan. Mutta sen sijaan mielipiteiden muokkaus tuotti tulosta: 16.12.1955 valtuusto "yksimielisesti päätti kääntyä valtioneuvoston puoleen pyytäen lupaa kunnallisen keskikoulun perustamiseen", mutta sitä ei vielä saatu.

Keskikoulun puuhaajat ja puolestapuhujat eivät kuitenkaan lannistuneet vaan organisoivat ns. kotikoulun. Opettajiksi lupautuivat Veikko Lepistö, Leena Halonen (s. Seppä) ja Osmo Halonen. Oppilaat erosivat kansakoulusta ja siirtyivät "keskikoulun" kirjoihin. Opetus tapahtui iltaisin kirkonkylän kansakoulun tiloissa. Alkuaan oppilaita oli seitsemäntoista ja vanhemmat maksoivat heidän koulutuksesta aiheutuvat menot. "Kotikoulu" toimi vuosina 1958-57 ja oli Reisjärven keskikouluopetuksen alkuna. Hankkeen toteuttaminen oli ollut monen tuskaisen mutkan takana. Sivistyksen vaalijoiden peräänantamattomuus ja lasten vanhempien yksimielisyys pitivät kuitenkin hankkeen pystyssä. Rahallista apua saatiin järjestämällä ompeluseuroja ja myyjäisiä. Näin voitiin auttaa oppikirjojen yms. koulutarvikkeiden ostossa.

Joulukuussa 1958 kunnanvaltuusto teki uuden yrityksen keskikoulun perustamisluvan saamiseksi siten, että koulu voisi aloittaa toimintansa jo 1.9.1959 lähtien. Pohjustustyötä tehtiin uutterasti: sieviläistä kansanedustajaa Kusti Eskolaa pyydettiin puhumaan Reisjärven puolesta. Yksityisten kustantamina Eemil Hietala ja Pentti Myllylä matkustivat Helsinkiin opetusministeriöön Kustaa Vilkunan puheille. Eemil Hietala kävi vielä Nivalassa kunnallismies Joosef Vilkunan luona, jotta tämä vaikuttaisi veljeensä Kustaa Vilkunaan. Suuri oli riemu, kun v. 1959 radiossa kuulutettiin, että "Reisjärven kotikoululle on myönnetty kunnallisen keskikoulun lupa". Nyt koulutusta saatiin omassa pitäjässä, jossa siis v. 1959 alkoi neliluokkainen kunnallinen keskikoulu. Sen johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana oli Urho Aho ja muina jäseninä olivat Eino Häkkinen, Viljami Kuoppala, Veikko Lepistö, Mirjami Puurula, Johan Reinikainen ja Reino Suomala.

Uudelle keskikoululle ei tahtonut aluksi löytyä tiloja. Liikkeelle lähdettiin pappilaan kuuluvassa "renkituvassa" eli ns. rippikoulurakennuksessa, jonka seurakunta oli kokonaan vuokrannut koulun käyttöön. Tähän väliaikaisratkaisuun tyydyttiin, koska samanaikaisesti oli suunnitteilla kirkonkylän kansakoulun laajennus, josta keskikoulunkin oli määrä saada uudet tilat. Sopeutumiskyky oli syksyllä 1959 tiukoilla, kun 40 oppilasta ahtautui renkitupaan opiskelemaan. Mutta niin oppilaat kuin opettajatkin oli tyytyväisiä kun paikkakunnalle oli vihdoin saatu keskikoulu.